Alkoholitutkija vaatii taas: Vähittäismyynnin ylärajaksi 3,5 %
”Ainoa oikea tapa korjata alkoholiliiketoiminnan aiheuttamia haittoja on alentaa vähittäismyynnin alkoholituotteiden suurin sallittu alkoholiprosentti nykyisestä 5,5 prosentista 3,5 prosenttiin.” ”Näin tulevat haittavaikutukset vähenevät ainakin miljardi euroa joka vuosi.”
Vaihtoehdottomuuteen on päätynyt Peter Eriksson, joka esittäytyy Helsingin yliopiston dosentiksi ja alkoholitutkijaksi tänään 2.4.2019 Helsingin Sanomien mielipidepalstalla julkaistussa kannanotossaan otsikolla Alkoholilain uudistus oli vastuuton.
Merkittäviä norminpurku-uudistuksia ja varsinkin pientuottajien elinkeinomahdollisuuksien parantamista sisältänyt Alkoholilain uudistus on ollut voimassa vasta niukasti yli vuoden.
Lakiuudistuksen kokemukset vahvistavat, että mitään ennakolta maalailtua synkkää tulevaisuutta ei tullutkaan. Olut-Suomi ei ole kostunut, panimomyymälät eivät ole muodostuneet paikallisiksi rähinämestoiksi, Alko ei ole kaatumassa, pubien ’onnentunnit’ (happy hours) ovat edelleen yhtä tyhjiä kuin ennen ulkomainonnan sallimista.
Havainnot ovat olleet päinvastoin hämmästyttävän myönteisiä.
Suomessa harjoitettu ”alkoholitutkimus” on kummallista tilastotieteen, taloustieteen ja sairauskertomusten kauhunsekaista yhdistelyä. ”Alkoholitutkimus” ei selvitä olut- tai juomakulttuurin piirteitä, ei suomalaista tuotantoa ja sen muutoksia, ei suomalaisen juomakulttuurin vaikutuksia turismiin, ei ravintolatoimialan tilaa ja kehitystä – ei edes etikettitaiteen grafiikkaa eikä pakkausdesigniä.

Valtimonteatterin (Hki) uutuusnäytelmän (26.03.2019) juliste.
Jos ”alkoholitutkimuksen” haluamia tilasto-, talous- ja sairaustieteen näyttöjä ei ole, ne keksitään itse. ”Hälytyskellojen pitäisi soida” niinkuin dosentti Eriksson muotoilee kauhua nostatellen.
Maaliskuussa 2019 julkistettu World Happiness Report vahvisti Suomen Maailman Onnellisimmaksi maaksi. On se mahtanut harmittaa ”alkoholitutkimusta”, niin että aseidenkalistelu entiseen tyyliin pitää taas kaivaa esiin naftaliinista.
Epäonnistuneen Kieltolain (1919-32) 100-vuotisjuhlavuonna esitetään edelleen lisää kieltoja, rajoituksia, normeja. Ja edistetään juomakulttuurin synnyttämien verotulojen virtaamista naapurimaihin, Suomen valtiontalouden ulottumattomiin.
– Olut-Suomi toimitusryhmä /
teksti: J.T. Laakso, toimittaja, tuottaja
Tutkija vois joskus juoda tuopin olutta. Olis päässä muutakin kuin vettä.
TykkääTykkää
Kimmo Kyllönen
04.04.2019 at 18:53
Jokainen mielipidekirjoitus tarkistetaan ennen julkaisua.
TykkääTykkää
Jukka Väätänen
03.04.2019 at 13:27
Jos nyt kuitenkin annetaan Hesarin uutistoimitukselle synninpäästö. Kyseessä oli lukijan mielipidekirjoitus.
TykkääTykkää
Vessu Juvonen
03.04.2019 at 01:14
Taas HS uutisoinnin ammattitaito voidaan kyseenalaistaa, ei mitään faktan tarkastusta.
TykkääTykkää
Jukka Väätänen
02.04.2019 at 18:29
Ruotsin mallia haetaan taas. Vähittäiskaupoissa on tuo 3,5%, mutta kansa juo ravintoloissa vahvempia oluita (yli 5%). Ainakin saman oluen eri versioiden vahvuuserot ovat suurempia kuin meidän käsittämätön 0,7-0,8%. Tosin Systembolagetissa on laajempi ja edullisempi valikoima kuin Alkossa.
TykkääTykkää
Petteri Kinnunen
02.04.2019 at 18:26
THL:n viimeisimmän tilaston mukaan alkoholihaittojen kustannukset ovat 772,2 – 962,2 miljoonaa euroa. Saa melkoinen fakiiri olla, että tuosta miljardin vähennät pois, joskin raittiusmatematiikkahan on tunnetusti ”totuudellisesti joustavaa”.
TykkääTykkää
Jouni Raninen
02.04.2019 at 15:34